Valitse ao-oppilaitos

ao_viulisti.jpg

Opiskelijatarinoita

Johanna, laulaja-kitaristi

Olin jo pienenä kova tyttö laulamaan. Keksin lasten lauluihin uusia sanoituksia ja esittelin aikaansaannoksiani 6-vuotiaan täydellä antaumuksella hameenhelmat liehuten. Myöhemmin bändilukiossa meillä oli oma tyttöbändi, johon minut valittiin laulusolistiksi. Sen myötä kipinä musiikin tekemiseen yltyi ja aloin määrätietoisemmin miettiä tulevaisuuttani musiikin alalla.

Unelmani on tulla menestyväksi muusikoksi, joka valloittaa yleisön omintakeisella tyylillä. Musiikin opiskelu on laajentanut osaamistani paljon. Olen valinnut laulun lisäksi instrumentikseni kitaran ja päässyt syventymään muun muassa biisien tekoon ja tuottamiseen. Jo heti opintojen alkuvaiheessa perustimme pop-musiikkiin keskittyvän bändin, jossa pääsen harjoittelemaan yhteisesiintymistä ja hiomaan omaa ilmaisutaitoani.

Muusikkona en ole varmasti koskaan valmis, mutta minulla on vahva usko mahdollisuuksiini. Levytyssopimus olisi mahtava juttu. Voisin myös harkita musiikin jatko-opintoja korkeakoulussa Suomessa tai ulkomailla. Musiikin opettaminen jossain vaiheessa uraa voisi olla myös antoisa juttu.

Sampo, viulisti

Viulistin urani alkoi jo nelivuotiaana, kun pyysin pukilta television musiikkiohjelman innoittamana viulua joululahjaksi. Ahkeran opettelun jälkeen alkoi viulunkielistä pikku hiljaa lähteä kauniisti sointuvia säveliä. Maineeni kiiri ja sain esitellä taitojani jokaisessa koulun juhlassa. Se sopi minulle, koska minulla oli jo tuolloin kova polte päästä esiintymään.

Intensiivinen harjoittelu on joskus yksinäistä ja välillä olen miettinyt muita vaihtoehtoja. Olen kuitenkin kasvanut kiinni viuluuni. Nyt suoritan kaksoistutkintoa, jossa opiskelen muusikoksi ja ylioppilaaksi samanaikaisesti. Se lisää mahdollisuuksiani jatko-opintoja ajatellen.

Samanhenkisten ihmisten kanssa opiskelu on mahtavaa. Meillä on iso kamarimusiikkiorkesteri, jossa on monien eri instrumenttien taitajia. Opiskelu on paljon soittamista yksin ja yhdessä, mutta myös teoriaopinnot ovat tärkeitä. Meillä on mukavia opettajia, joiden kanssa esiinnymmekin joskus yhdessä.

Tavoitteenani on päästä opiskelemaan seuraavaksi Sibelius-Akatemiaan, jossa voin syventää viulistin taitojani edelleen. Kenties minusta tulee joskus oman aikakauteni Isaac Stern.

Roope, trumpetisti

Lapsuudenkodissani oli isälläni pitkä hylly täynnä levyjä. Arkistosta löytyi pääasiassa jazzia, bluesia, soulia ja folkia. Olohuoneemme täyttyi usein svengaavilla sävelillä, ja sieltä ne rytmit kai minuunkin tarttuivat. Kahdeksan vanhana sain ensimmäisen trumpettini.

Olen treenannut trumpetin soittoa nyt 12 vuotta. Kävin koko lapsuuteni säännöllisesti musiikkiopistoa. Peruskoulun jälkeen hain Jyväskylän ammattiopistoon muusikkolinjalle. Opiskelu on ollut todella monipuolista ja olen oppinut paljon uusia asioita, joista on hyötyä urallani. Muun muassa opiston puhallinsektiossa soittaminen, sävellys- ja sovitusopinnot sekä työssäoppiminen Englannissa ovat laajentaneet osaamistani ja tuoneet varmuutta. Ehkäpä saan joskus kasattua oman jazz-bändin ja pääsen kansainvälisille areenoille.

Parasta on kuitenkin improvisointi, jota harjoittelen päivittäin. Kun otan trumpetin käteeni, painan suukappaleen huulilleni, ummistan silmäni ja annan mennä – sitä fiilistä ei voita mikään.